Viime viikko

Monena iltana viikolla on ollut tarkoitus päivittää blogia, kun on kuitenkin ollut päivitettävää, mutta se on vain jäänyt :(  

Tämän viikon treenit laitettiin koutsin kanssa uusiin puihin sunnuntaina, kun kuulostelin omaa kroppaa edellisen kovan viikon jäljiltä. Vielä sunnuntaina varsinkin jalat olivat tosi väsyneet. Niinpä maanantaina ja torstaina höntsäilin maantienpyörällä sellaisia mukavia lenkkejä. Tosin maanantaina erehdyin menemään höntsäämään tempolenkuralle ja sehän meinasi olla virhe. Ihan sai tosissaan pidätellä itseään, ettei lähde vetämään tempoa. Torstain palauttavalla suuntasin sitten Onttolaan ja kävin kääntymässä, ottamassa valokuvat ja palastelemassa Höytiäisen kanavan kohdalla. Torstaina laitoin ekaa kertaa jalkoihin Kuopiosta ostamani polven lämmittimet pyöräilyhousujen alle. Ostin Kuopiosta irtohihat, jotka on tosi kätevät ja hyvät, pysyvät hyvin päällä ja ovat sellaista pehmeää lämmittävää matskua. Nuo polven lämmittimet ajoivat asiansa torstain kelissä. Mutta eihän noita voi tosi viileillä keleillä käyttää, kun ne ovat himppa lyhyt alapäästä. Täytyy vielä metsästää irtolahkeita koossa XS.

Eipä tosin mitään hätää ilmojen viilenemisestä, sillä perjantaina meidän Liidelistä lähti minulle mukaan sellainen 45 eeron satsi pyöräilyvaatetta: pitkät, paksuhkosta kankaasta ja tosi isolla "vaipalla" varustetut pyöräilyhousut, pitkähihainen pyöräilypaita, pyöräilysukat ja softshell pyöräilytakki. Takkia kokeilin kaupassa, kun sitä ei ollut saatavilla enää kuin koossa S ja turkoosina. Takki on tosi kiva ja minun mielestä sitä voi pitää muutenkin ulkoilussa kuin pyöräilyssä. Samoin paita ja sukat olivat ihan mukavaa kokoa. Housuissa askarruttaa tuo vaippa ja peffapehmuste, aiheuttaako hankaumia? Mutta se testitään varmaan lähi viikkoina. Toivottavasti kelit vielä suosivat maantiefillarointia, sillä minulla ei ole vielä maasturia eikä taida fyrkentaalit riittää ihan lähitulevaisuudessa. Veronpalautuksien toivossa!

PS. Meidän Liidelissä oli noita naisten housuja vaikka muille jakaa. Siinä muutama rouvashenkilö tsekkasi housuja ja tuumailivat, että voiskohan tuon "vaipan" irrottaa noista housuista? Takki olisi kiva ollut saada mustana ja ehkäpä koossa M, mutta eipä enää ollut. Yksi venäläinen nainen lappoi noita samoja miesten mallin takkeja koriinsa ainakin kymmenen kappaletta. Tuollaiset turkoosimustat ajohanskat olisi ollut kanssa ihan kivat :)

Torstaina sain ihan pomon luvalla mennä avovesiuimaan työaikana. Käytiin työkaverin kanssa, jolla oli yllään kahluuhousut, tsekkaamassa joen pohjassa olevia vesihuoltoputkia Ahvenisella. Homma onnistui avovesiuintivermeillä ihan hyvin. Kyselin pomolta työkalukorvausta, jotta saiskohan ihan sukeltajan korvauksen? Ei luvannut!

Tiistaina korkkasin tämän syksyn hallikauden. Minun piti mennä vain vesijuoksemaan, mutta en malttanut ihan vain vesijuosta, vaan alkuun ja loppuun piti käydä vetäisemässä muutaman sadan metrin pätkät vaparia. Uinti tuntui tosi hyvältä.

Keskiviikkona oli tämän viikon ensimmäinen kehittävä treeni. Alkuverran ja loppuverran väliin kaksi neljän minuutin vetoja sykerajoilla. Ei mennyt ihan niin kuin ohjeissa, mutta kyllä siitä taisi kehittävä treeni sitten loppuviimein kuitenkin syntyä.

Eilen illalla piipahdin jokavuotisessa Joen yössä. Kävin taidenäyttelyssä, jossa esitti musiikkia taiteilijavaimonsa näyttelyn avajaisissa yksi työstä tuttu kaveri. Sitten kävin torilla syömässä vietnamilaista ruokaa ja yhden mansikkametrilakun. Torilla oli tosi iso tapahtumateltta, jonka ovella kävin ihan vähän aikaa ihmettelemässä. Porukkaa oli liikenteessä ihan älytön määrä. Ajelin kaupunkiin joskus seiskan jälkeen ja jo ennen ysiä olin kotona takaisin. 

Päätteleppä ite!

Ihmettelen itseäni etten ole tämän käsityön kanssa menettänyt lopullisesti hermojani, vaan olen jaksanut purkaa ja tehdä uudelleen. Onneksi virheitä ei tapahtunut tämän etukappaleen neulomuksessa vaan yksivärisen, o / n-neulottavan takakappaleen kanssa. Olen varmaan neulonut takakappaleen kokonaisuudessaan viisi kertaa, jos otetaan huomioon kaikki purkamiset. Eikä se ole vieläkään valmis, vaikka oli jo olevinaan kertaalleen.

Viikonloppu

Perjantain kahvilapalaverissa tehtiin Sini-koutsin kanssa muutoksia viikonlopun treeniohjelmaan. Sain eilen aamulla Polarin pois hoidosta ja viesti oli, että se pelittää. Enpä sitten ennen juoksulenkille lähtöä kokeillut Polarin toimivuutta ja ketutus oli megaluokkaa, kun tajusin ettei sykkeet vieläkään näy! Alkulenkki meni sadatellessa, mutta sitten oli pakko psyykata itseään ottamaan rauhassa, ettei koko treeni mene reisille vaan saisin siitä irti sen mitä pitikin. Luulen kuitenkin, että juoksu meni hivenen liian suurilla sykkeillä vaikka välillä koitin ihan tosissaan himmailla ja muistutella lenkin perusideaa. Lenkin jälkeen oli pakko etsiä netistä ohjeet uuden sykeanturin synkronointiin ja löytyihän ne sieltä ja sain Polarin pelittämään.

Iltapäivä ja ilta menikin rattoisasti jännittäessä seurakaveri-Hannen IRONMAN suoritusta Nastolassa. Väliaikatulospalvelu ei vain toiminut ja jännitys kasvoi jossain vaiheessa yli äyräiden, kun ei saanut mitään väliaikatietoa kisasta. Piti lähteä Sokokselle täydentämään lankavarastoa. Työn alla olevasta toppi / liivi tekeleestä loppui harmaa lanka ja sitä oli saatava yksi kerä lisää. Samalla ostin lankoja jo seuraavaan tai sitä seuraavaan tekeleeseen. Sain myös Sokoksella nautiskella synttärikakkukahveista. Joensuun Sokos täytti eilen 45 v. Onneksi facebook on olemassa ja sinne Hansu päivitti jossain vaiheessa iltaa puhelimella saatuja väliaikatietoja Hannen suorituksesta ja päästiin jo kartalle. Ilo oli ylimmillään, kun Hannesta leivottiin  teräsnainen.

Tänään sunnuntaina oli vuorossa taas juoksua alkuverran, palauttelun ja loppuverran välissä oli 2 x 30 min juoksua tavoitesykkeillä niitä nostaen. Treenin tarkoitus on löytää oikeita sykealueita puolimaran juoksuun ja muuhunkin juoksuharjoitteluun. En ole aikaisemmin kauheasti juossut tavoitesykealueilla ja ensimmäinen 30 minuuttinen menikin ihan plörinäksi. Ei kestäneet sykkeet suunnitelluilla alueilla suunniteltuja aikoja! Sitten palauttelun aikana piti taas koota itsensä ja keskittyä seuraavan 30 minuuttisen ajan tekemään täysin niin kuin ohjeissa sanotaan. Toinen osio menikin sitten täysin nappiin ja voi olla tyytyväinen päivän treeniin. Huomenna huilataan treeneistä ja sitten tiistaina jatketaan uudella innolla.

Vielä Kuopiosta

Virallinen Kuopio triathlon- järjestäjän palkintopallikuva, perusmatka N 50 - 54.

Lisää kuvia by Anssi Honkanen löytyy

https://plus.google.com/photos/106628229481133894760/albums/5915563351800182929?authkey=CIrwkpLKhc-N8AE

Kuopio Triathlon järjestämän perusmatkan 10.8.2013 fiilistelyyn pääset
http://www.youtube.com/watch?v=qCaNgptNxCc

Tämä päivä

- tämän lomajakson viimeisenä lomapäivänä heräilin ensimmäistä kertaa joskus kolmen aikoihin ja kun uni pakeni silmistä (=WC+koira takapihalle) luin sellaisen tunnin verran ennen seuraavaa unijaksoa

- seiskan aikoihin piti kammeta ylös sängystä, vaikka siinä vaiheessa olisi vielä nukuttanutkin
- ensimmäisenä pyöräilyvermettä päälle, koira ulos ja Karjalaisen käynti postilaatikosta
- ulkona oli tosi kylmä, jotain + 10 astetta, joten piti miettiä tulevan pyöräilyn vaatetusta

- aamupalaa naamariin (kaurapuuro raejuustolla ja Bonne mangososeella, kauraleipä avokadolla, porkkana, ananasmehua, puolikas banaani ja magnesiumtabu) ja Karjalaisen selaus

- puoli ysin paikkeilla Nishikin tsekkaus, känny ja avain satulalaukkuun, juomapullo telineeseen, itselle päälle normipyöräilyvermeiden lisäksi irtohihat ja liivi ja 1,5 tunnin pyöräilylenkille, joka sisälsi kymmenen lyhyttä kadenssivetoa. Aurinkoinen mutta syksyinen keli oli kaunis ja oli tosi kiva vielä maantiepyöräillä. Ihan hivenen rupesi loppulenkistä varpaita kylmämään.

- kotona vielä (punnerrukset, vatsat, dipit, hoover liskoilla) x 2. Oli muuten pyöräilyn jälkeen hivenen hapokasta! Sitten suihkuun

- olin tehnyt Sini-koutsin kanssa tärskyt minun lempparikahvila Houkutukseen klo. 12.00, jonne ajelin kotonta Crescentilläni. Tarjosin parhaalle koutsille lounassalaatin ja jälkkäriksi SM-hopea ruis-mustikkatäytekakkua Presidentti kahvilla. (Yllä olevat kuvat eivät ole tältä päivältä, mutta samanlaista settiä olen syönyt Houkutuksessa joskus aikaisemminkin :)

- siinä meni sitten ihan jokunen aika käydessä läpi menneitä ja tulevia treenejä sekä kaksi kuukautta sitten tehtyä juoksutestiä. Sain muutaman A4:n testistä ja käytiin sen pohjalta mielenkiintoista keskustelua. Jutut sivusivat myös tulevaa....! Yksi parhaista puolista tässä valmentaja - valmennettava-suhteessa on se, että saan älyttömän hyviä vastauksia kysymyksiini ja ajatuksiini. Tämä vuoropuhelu on niin tärkeää, koska minä analysoin, mietin, funtsin asioita. Minun koutsilla on sekä teoreettista, että käytännön tietoa valmennuksesta, jota hän minulle sitten jakaa. Minun koutsi ei myöskään ole kaikista hiljaisinta ihmistyyppiä, vaan häneltäkin tulee tekstiä joskus ihan solkenaan :) Ei ole vaikeutta löytää puheenaiheita ja aina jää joku aihe vielä keskenkin....

- lounaan jälkeen kävin vielä jättämässä Polarin hoitoon elikkä patterin vaihtoon ja synkronointiin Kulta Nalleen

- kävin vielä useammassa kaupassa etsimässä isoa jumppapalloa. Sokokselta sen 75 cm jumppapallon sitten vihdoin ja viimein löysin.

- jo aamulla purin ja kerin tätä topin / liivin takakappaletta sen seitsemän kertaa ennen kuin sain sen sujumaan suunnitelmien mukaan.

- nyt illalla olen käynyt karvaisen kanssa lenkillä, syönyt (useampaan otteeseen), neulonut, koneillut ja kohta rupean venyttelemään / rullailemaan ja sitten lukemaan.

Rautakolmio

No niin, eihän siinä pitkään nokka tuhissut, kun Leena Lehtolaisen uusin Maria Kallio-dekkari Rautakolmio oli luettu. Taattua Maria Kallio-laatua. Vaikka aiheet ja tapahtumat ovat melko saman oloisia kaikissa edellisissäkin kirjoissa, niin aina nämä jaksavat viihdyttää. Rautakolmio kirjassa Maria selvittää kaksoismurhan. Sisältöön oli myös otettu takatumia aikaisemmasta dekkarista, jonka sisältöä piti sitten ihan ajatuksen kanssa miettiä.

Loma, loma, loma

Ilmatieteenlaitos yllätti ja antoikin minun lomaviikolla oikein kunnon lomakelit. Olin odottanut ihan jotain muuta, kuin pelkkää auringon paistetta ja lämmintä :) Mukavaa kun on aikaa, eikä lomaa ole aikataulutettu, niin voi tehdä kaikkea kivaa ja itselle mieluista. Karvaisen kanssa on tullut tallusteltua ulkona ihan omiksi tarpeiksi, toivottavasti myös koiran. Lenkit ovat intensiteetiltään vain vähän vaisuja ja hitaita. Mutta kun ei ole kiire mihinkään, niin niitäkin jaksaa.

Eilen illalla läksin vielä palauttelemaan Crescentilläni ja porukkaa oli illalla vielä tosi paljon liikenteessä, kuka milläkin vehkeellä.

Eilen ja tänään tein treenit Penttilänrannan jätemäen ympäristössä. Koordinaatioita, tasapainolautaa, vetoja ja juoksijan lihashuoltoa alkuverran ja loppuverran väliin ja jälkeen on kuulunut treenien sisältöön. Olen nauttinut täpöllä tämän viikon treeneistä. Huomenna vielä koutsin kanssa askelfrekvenssitsekkausta / videointia ja päälle portaat. Mukavaa, kun juoksutreenauskin on näin monipuolista.

Löysin alennuskorista langat yhteen Novitan ohjelehdestä löytämääni ohjeeseen. Topin / liivin etukappale valmistui ennätysajassa. En taaskaan muistanut, että liika yhteen menoon tapahtuva neulominen kipeyttää minun niskan. Niinpä nyt pidetään taukoa ennen kuin aloitetaan takakappaleen neulominen ja yritetään pitää neulominen jatkossa ajallisesti aisoissa.

Välillä tosin on voinut paneutua uuteen Lehtolaisen Maria Kallio-dekkariin. Niin koukuttavaa!

Kohti syksyä

 

Sumuiset ja kosteat aamut sekä pimeät ja viilenevät yöt enteilevät syksyä. Niin kaunista, mutta kuitenkin haikeaa. Aurinkoinen, todella hyvä kesä alkaa olemaan muisto vain :) Onneksi on vielä kesälomaa jäljellä. Tällä viikolla vietän vielä yhden kesälomaviikon. Aamulla piti alkaa taloyhtiön uuden kiikun pystytys ja sen työnjohtotehtävä. Ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Soitto kiikun pystyttäjille ja onneksi lupasivat aloittaa homman tänään.

Lomalla on aikaa höyrähtää kaikkeen mukavaan. Eilen oli pakko ruveta penkomaan lankavarastoja ja Novitan ohjelehtiä. Löytyihän sieltä taas kaikkea mukavaa ohjetta. Lisää lankoja on pakko vielä käydä hamstraamassa.

Perjantaihin asti kesti kirjanostolakko :) Lehtolaisen uusin Maria Kallio-dekkari Rautakolmio oli aivan pakko saada heti tuoreeltaan ja siinä sivussa tuli Noran esittelemät pokkarit Piin elämä ja Tuhansien aamujen talo ostettua.

Kate Reddy - täydellä teholla yötä päivää

Luettujen listalle siirtyi tänään Allison Pearsonin kirjoittama  kirja Kate Reddy - täydellä teholla yötä päivää. Kirja kertoo uraäiti Katen elämästä päiväkirjan omaisesti kellon tarkkuudella. Kirja on komedia vastoinkäymisistä ja tragedia selviytymisestä - hersyvän hauska ja itkettävän tunnistettava kuvaus nykyaikaisesta uraäidistä, joka laskee sekunteja siinä kuin muut naiset kaloreja. (kuvaus kirjan takakannesta)

Koin kirjan todella tuon takakannen kuvauksen mukaiseksi. Kirjan sisällössä oli myös häivähdyksiä ja ajatuksia, jotka toivat mieleen omat kokemukset vaativan työn ja perheen yhteen sovittamisessa. Voin hyvin eläytyä joissakin asioissa kirjan päähenkilön elämään. Hauskasti ja mukaansa tempaavasti kirjoitettu kuvaus meidän nykyajan naisten yhdestä ongelmasta.

Mysteerio

 

Kaksi viikkoa sitten, kun tulin viimeiseltä Lykyn pitkältä tritreeniltä kotiin, läksin kodinhoitohuoneesta käsissäni muovikassi, juomapullo, sykemittari ja sykesensori ensin kohti keittiötä. Keittiössä jätin juomapullon kuvassa näkyvälle tiskipöydälle ja siinä samassa putosi kädestäni sykesensori ja kolahti niin kuin olisi osunut astianpesukoneeseen. Laitoin muovipussin pois kädestäni ja vein sykemittarin makkariin ja palasin keittiöön etsimään sykesensoria.

Tuollainen mötikkä ei luulisi häviävän kuin pieru Saharaan, mutta niin näytti nyt käyvän. Käänsin astianpesukoneen sisällön ylös alaisin, katsoin sihdit ja koko sisuksen. Tsekkasin keittiön, eteisen ja juniorin huoneen lattian milli milliltä ja myöskin sähköhellan ja jääkaappi-pakastimen aluset. Sensori oli tipotiessään!

Käsin juniorin tsekata vielä kaikki paikat nuoremmilla silmillään. Muutaman päivän päästä käänsin vielä toiseen kertaan astianpesukoneen ylösalaisin ennen kuin laitoin sen päälle. Sensoria ei vain löytynyt. 

Tämän mysteerion takia minulla ei ollut sykevyötä Kuopion kisassa. Arvoin yli viikon uuden sykemittarin ostoa. Tällä viikolla tilasin uuden sensorin sykevyöhön, kun uusi haluamani sykemittari olisi kustantanut himppa liikaa tällä hetkellä. Minulla on nimittäin tärkeämpääkin hankittavaa.

Olen ihan sata varma, että sensori pompsahtaa vielä nokkani eteen jonain päivänä. Eihän se ole voinut saada jalkoja alleen, eihän?

Paluu arkeen

 

Kuopion jälkeen pidin sunnuntain kokonaan lepopäivänä. Kroppa tuntui hieman väsyneeltä ja reidet kaipailivat pientä pintahierontaa, jota omatoimisesti niille teinkin. Illalla venyttelyn ja hierosekelun jälkeen makasin vielä jalat seinälle nostettuina. Maanantain paluu arkeen tapahtui iloisella fiiliksellä ja pää pilviä hipoen. Työnantaja ei luvannut tarjota SM-hopeakakkukahveja, joten huomenna juodaan työpaikalla itse tarjotut kakkukahvit. Yksi konsultti olisi tarjonnut heti kakkukahvit, kun kertoilin Kuopion tuomisista, mutta aikataulut eivät antaneet myöten lähteä herkuttelemaan.

Maanantaina oli aivan pakko palauttavalla pyörälenkillä kurvata Sini-koutsin pitämän HC-treenin kautta ja ulkoiluttaa mitalia. Koutsin ja HC-naisten kanssa pienet fiilistelyt ja kuvaukset.

Kun reilu kaksi kuukautta sitten aloitettiin Sini-koutsin kanssa, minä määritin itselleni kaksi tavoitetta tälle kesälle. Ensimmäinen oli Kuopion perusmatkan läpi pääseminen ja toisena oli puolimara-ajan parantaminen. Valitsin puolimaran juoksupaikaksi jälleen Kuopion ja ajankohta on syyskuun alku.

Jo sunnuntaina käytiin koutsin kanssa kirjeenvaihtoa ja sanallista keskustelua neljästä seuraavasta viikosta ja sunnuntai-iltana sain eteeni Kuopion puolimaralle tähtäävän treenikalenterin. 

Ei auttanut jäädä laakereilleen lepäilemään, vaan katse on jo kohdistettu puolimaralle. Tiistain ja keskiviikon treenit olivat jo lajitreenejä. Keskiviikon treeni oli tämän viikon kehittävä treeni. Koutsi soitteli äsken omalta kisamatkaltaan ja kyseli alkuviikon kuulumisia. Hän painotti oman kropan kuuntelun tärkeyttä. Yritän pitää tuntosarvet siltä osin pystyssä.

Minun toiveena oli, että pyörää pidetään tiiviisti mukana treeneissä juurikin palauttavissa treeneissä. Uinti jätetään tässä jaksossa vähän vähemmälle. Tämä päivä pyhitetään levolle, mutta huomenna pääsen taas salille alavartalo-Wattbike-treenin pariin. Olen tehnyt tuota treeniä nyt kaksi kertaa ja tykästynyt siihen valtavasti.

Treeniohjelma näyttää monipuoliselta ja mukavalta, joten on tosi kiva lähteä kohti uutta, vähän erilaista tavoitetta erilaisella treenipainotuksella.

Kuopion kisakuvia

Jaanaban härre oli ottanut kuvia, johon satuin minäkin. ISO KIITOS :) Näissä lähtökarsinakuvissa selitettiin jotain jännittämisestä. Jaana ja Ninni olivat myös Kuopiossa ensimmäistä kertaa kisaamassa ja minähän olen ihan vihreä trikisaaja. Minulla ensimmäinen perusmatkan kisa tässä vielä kokonaan korkkaamatta.

Näissä juoksukuvissa olen lähtemässä toiselle juoksukiekalle. Kohta tuon kuvan oton jälkeen viskasin nuo Bilteemasta muutamalla eurolla ostetut pyörälasit yhden valopylvään juureen, kun rupesi vettä ripeksimään. Kävin keräämässä ne kyllä kiltisti pois kisan jälkeen.

Kuopion perusmatka 10.8.2013

Viime viikko meni jännittäessä ehkä eniten mitään pitkään aikaan. Koittihan se vihdoin ja viimein perjantai, pakkovapaapäivä, jolloin sai hyvissä ajoin lähteä ajelemaan kohti Kuopiota. Matkalla soiteltiin vielä Sini-valkun kanssa ja pääsin purkamaan viimeiset jännitykset sanallisesti. Sain vielä s-postin Siniltä perjantai-iltana, joka selkeytti monta päässä pyörivää ajatusta. Perjantai aamupäivänä kävin Matkuksen kauppakeskuksessa ja sieltä lähti taas urkkavaatetta Stadiumista mukaan. Söin myös runsaan lounaan Matkuksessa. Iltapäivällä parkkeerasin Volvon Scandicin P-paikalle ja kirjoittaudun hotelliin, jossa oli jo täysi höyry päällä kisajärjestäjillä. 

Perjantain ohjelmassa oli totta kai ensimmäisenä uintipaikan tsekkaus. Kallaveden pinnalla kävi vain pienen pieni vire, joka rauhoitti suunnattomasti uintijännitystä. Uintireitin poijujen epäsymmetrisyys pisti silmään, mutta silläkin oli tietty tarkoitus. Lähtökarsina oli kuvasta vasemmalla ja punaiset poijut opastivat toisen kierroksen / uintireitin päätöksen "lavalle". 

Perjantai-iltana kävin keskustasta ostamassa  illan ja kisapäivän evästä. Perjantai-iltana kävin vielä höntsäämässä juoksureitin läpi. Sehän olikin tuttua baanaa viime syksyn puolimarareitiltä. Jännityksen lieventäjänä minulla oli koko viikon ajan ollut luettavana sellainen hömpän pömppä kirja, joka jaksoi viihdyttää ja viedä ajatukset pois jännityksestä tehokkaasti. Illalla ei unta tarvinnut odotella, kun sai kerrankin ihan rauhassa nukkua ylhäisessä yksinäisyydessä ilman häiriötekijöitä.

Olin muuten lakannut kisakynnet sekä varpaisiin että sormiin hopeisella lakalla (liekkö ollut enne:)  Olin myös lainannut kisamantraksi Kaukomara-blogin Pian Ninnille lanseeraamasta mantrasta "Rauhaa ja voimaa". Käytin sitä ennen kisaa ja kisan aikana aika monta kertaa. Kiitos Pia :)

Perjantai-iltana kävin ilmoittautumassa kisakansliassa, josta sain kisakirjekuoren. Illalla merkkailin pyörän ja kypärän omalla kisanumerotarralla 721 ja virittelin kisanumeron kuminauhaan.

Kisamuistona Kuopion kisasta oli ihan kiva buffi ja valtavan iso Teho-juomapullo.

Lauantaiaamuna heräilin seiskan aikoihin, mutta myöhästytin aamupalaa ihan tarkoituksella tuonne kasin jälkeen. Aamulla kävin myös ostamassa exposta irtohihat ja polvenlämmittimet sekä zippinauhan. Aamupäivä menikin tosi nopsasti touhutessa omia valmisteluja hotellihuoneessa ja käväistessä välillä katsomassa muita lähtöjä. Söin vielä pikkasen ennen omaa starttia ja sitten pyörä ja muut tykötarpeet omalle vaihtopaikalle. Siellä sitten käteltiin ja esittäydyttiin ja turistiin oman sarjan neljän naisen kesken. Sitten olikin aika laittaa märkkäri ja muut uintikamppeet päälle ja mennä lähtökarsinaan.
Uinti

Karsinassa näin Ninnin ja Jaanan ja vaihdettiin vielä muutama sana heidän kanssaan. Sitten paukahti vai törähtikö startti. Läksin sisäreunasta, mutta ihan takarivistä uimaan. Sain uitua muutaman kymmenen metriä suht rauhassa vaparia, mutta sitten yksi samaa vauhtia uiva rupesi siksakkailemaan edestä, takaa ja välillä sivusta, johon minulta petti hermo. Muistin mantran ja sotasuunnitelman ja rupesin kaikessa rauhassa uimaan rinulia. Takapoijuilla kävi jo vähän isompi liplatus, joka ei olisi haitannut vaparin uintiakaan. Uinti oli kahtena 750 m kierroksena ja välillä käytiin sellaisella "lavalla". Lavalta toiselle kierrokselle oli mahdollista hypätä pää edellä tai mennä rauhassa jalat edellä veteen. Minä menin pää edellä, mutta vaikka minulla on huiput uimalasit, niin ne hörppäsi pikkasen vettä. Ne piti tyhjentää ja jatkaa uintia. Toisen kiekankin uin melkein kokonaan rinulia. En jaksa nyt soimata itseäni rinulin uinnista, vaan olen tyytyväinen uintiaikaan, joka oli 37.02.

T1

Uinnin jälkeen jaksoin hyvin juosta juoksureitin yli tehdyn sillan yli vaihtopaikalle. Siinä sitten märkkäri pois, jalkojen ja käsien kuivaus - sukat ja pyöräilykengät jalkaan - kypärä ja ajolasit päähän - uudet irtohihat käsiin ja juoksuun kohti pyörän aloitusta. 

Pyörä

Pyörä lähti kulkemaan hyvin. Tykkäsin pyöräreitistä kokonaisuutena eikä minulla ollut mitään vaikeuksia pyöräosuudella. Olihan ne mukulakiviosuudet hieman haastavat, mutta niihin piti vain asennoitua aina tietyllä keskittymisellä. Toisaalta ihan kiva tuollainen neljänä lenkkinä ajettava pyöräosuus. Eka kikan jälkeen tiesi aina mitä oli odotettavissa. Minun pyöräaika oli 1.30.26 (sisälsi T1 ja T2).

T2

Pyörän jälkeen taas kipiteltiin alamäkeä kohti vaihtopaikkaa. Pyörävarusteet pois päältä ja lenkkarit jalkaan. Jätin lasit päähän. Siitä kun oikaisin itseni juoksuun ekaa kertaa minulla kramppasi pyörän jälkeen vatsalihakset, mutta onneksi vain hetkellisesti. Samoin pohkeiden alapuolella on ollut jonkinlaisia tuntemuksia useamman eri reenin jälkeen ja säikähdinkin ensin, että pohkeet rupeavat kramppaamaan. Mutta onneksi ei ja se paineen tunnekin hävisi oikeastaan heti juoksuun lähtiessä.

Juoksu

Juoksu lähti kulkemaan ihan hyvällä tätsillä eikä sellaista töpöttämistä ollut ollenkaan havaittavissa, mitä kaikkien yhdistelmätreenien jälkeen on ollut. Tykkäsin myös tasaisesta reitistä, joka sopii tällaiselle mäkivieroksuvalle juoksijalle. Minä tykkäsin myös lyhyestä juoksureitistä, joka juostiin kolmena edestakaisin juostavana lenkurana. Ensimmäisillä lenkuroilla oli vielä pikkasen tungosta kapeilla kevareilla, mutta tungos helpotti jo huomattavasti viimeisellä lenkuralla. Mukava oli myös tsempata tuttuja ja vähemmän tuttuja ja vaikka tuossa vaiheessa minä olen yleensä aika totista naista.Juoksun aika oli 1.00.40

 

Kokonaisaika oli 3.08.07. Maaliin  juostiin tuollaisen hevosenkengän kautta ja tämä nainen oli niin onessaan maaliin tullessa, että se varmaan näkyi ja kuului. Tuulettelin ihan oikeesti :) Kuuluttaja kertoi, että olin tullut maaliin kolmantena omassa ikäluokassa. Maaliintulon jälkeen sitten kaikkea hyvää Teho-tuotetta nassuun ja hyvän olon endorfiineistä nauttimaan. Sitten vaihtopaikalle fiilistelemään yhteistyökumppanien kanssa. Vaihtopaikan romppeet kasaan ja hotellihuoneeseen suihkuun ja ihmettelemään omia osuusaikoja. Minulla oli Polar ranteessa, mutta tietoisesti en katsonut siihen kertaakaan kisan aikana. Sykemittaria ei ollut, tietystä syystä (josta postaus ehkä lähipäivinä)!

Loppuajan ja osuusaikojen varmistuttua oli pakko ottaa puhelu Sini-valkulle. Sain purettua hyvän olon tunteet ja käytyä kisa läpi nopsasti heti tuoreeltaan. Puhelu lopetettiin kun oli siirryttävä palkintojen jakoon. Olin varustautunut pokkaamaan pronssimitalin, mutta kun oma age group-sarjan tulokset lueteltiin, ei kuuluttaja kertonut kuin kaksi nimeä. Minä menin melkein "lyömään nyrkkiä pöytään", että enkö minä ole listoilla? Löytyihän se nimi ja aika jostain paperista ja saatiin aplodeeraukset useampaan otteeseen. Minä selitän tuossa alemmassa kuvassa tohkeissani vielä jotain kuuluttajalle. Ai, niin ja hämmennys ja yllätys oli aika suuri, kun minun kaulaan ripustettiin SM hopeamitali N 50 - 54 perusmatkan sarjassa. 

Lisäksi sain vielä valosarjan pyörään. Mitali kaulassa läksin onessani ajelemaan kohti Joensuuta. Eikä meinannut uni tulla seuraavana yönä silmään, kun kävin vielä niin kierroksilla.

Sini-valkku sanoi puhelimessa, että pakota vaikka joku ottamaan podiumkuvat. Mutta onneksi ei tarvinnut pakottaa :) Kiitos Reippaasti-blogin Mirjami kun jeesasit kuvien otossa ja sinulle vielä tätäkin kautta mahottomasti Onnea. On siinä rautainen kisailija, kun kisatalkoitten sivussa käydään vetäsemässä oman ikäluokan Suomen mestaruus, huippua!